Magdalena Hai: Kellopelikuningas ( Gigi ja Henry #2 )

Gigi ja Henry-trilogian toinen osa on ehdottomasti parempi osa kuin ensimmäinen osa, Kerjäläisprinsessa. Kerjäläisprinsessan lopusta Kellopelikuninkaan alkuun on kulunut puoli vuotta, ja se näkyy huomattavasti, sillä Gigi on paljon kypsemmän oloinen, samaten Henry. Siitä johtuikin se, että pidin kirjasta enemmän kuin ekasta, ja muutenkin kirja oli parempi, vaikka juonen toimintapläjäys sijoittui harmikseni taaskin kirjan miltei viimeisille sivuille. Pidin kirjasta myös sen takia enemmän, koska siinä oli jo hieman romantiikkaakin ilmassa ;) Hihi o.O

Lemppariksi en kirjasta pysty ketään nimeämään, sillä kukaan ei ole noussut koko sarjan aikana erityisen rakkaaksi hahmoksi, mutta jos pitäisi sanoa, niin kallistuisin Nikanorin puoleen, sen verran pistäväluonteinen persoona hän on. ( Kummallista, mun lemppari on yleensä se, joka on se kaikkein itsepäisin ja teräväluonteisin :D )


Gigi on perheineen muuttanut Alhaistosta Rahastoon, koska heidän perheensä on paljastunut Umbrovian paenneeksi kuningasperheeksi. Hänen ystävänsä katupoika Henry taas on edelleen katupoika, mutta he ovat edelleen ystäviä. Gigin isä, Umbrovian karkoitettu kuningas on arvostettu keksijä, ja heidän perheensä nousee Rahaston seurapiireissä suositummaksi koko ajan. Kaikki vaikuttaa olevan hyvin, kunnes veljeskunta nimeltä Sokean Jumalan palvojat alkaa saarnata Gigin perhettä ja kaikkea uutta, kuten myös ilmalaivoja vastaan, joita Gigin isä rakentaa.

Gigi ja Henry tutustuvat Alhaiston jengiin, joka koostuu lähestulkoon kokonaan lapsista, muutamaa nuorta lukuunottamatta. Näihin kuuluu myös Naheem, jonka kanssa Gigillä tuntuisi olevan jonkinlaista säpinää ( ja hyvä niin). Luulin ensin että jos Gigillä jonkinlaisia säpinöitä olisi, kyseessä olisi Henry, mutta ei sentään onneksi.

Arvosana: 4,5/5