Jaa'a, vastausta on melko vaikea kertoa jos ei ole Neitsytkiveä lukenut. Tai no... voi toki olla että joku simpukat ja Linnén voi yhdistää, mutta miten yhtälöön voi lisätä vielä ne venäläiset tiedemiehet?
Hyvin se on vaikuttanut sujuvan ainakin Michael Mortimerilta - eli kirjailijakaksikko Daniel Sjöliniltä ja Jerker Virdborgilta, jotka sekoittavat kirjassaan melko taitavasti edellämainittujen lisäksi kaikkea muuta luontoon liittyvää sekä salaseuroja ja historiaa. Ei pieniltä ylilyönneiltäkään vältytä toki, sillä koko kirja etenee viiden ja vähän yli puolen sadan sivun mitaltaan hengästyttävällä tahdilla. Vähän samalla tavalla kuin jokin liian hyvä kirja tempaisee mukaansa ja se täytyy lukea hetijuurinyt, vaikka mitä tahansa muuta olisi meneillään. Mutta ei kuitenkaan samalla tavalla.
Kirjassa paetaan Ruotsista Suomen - Suomi mainittu, torilla tavataan! - kautta Venäjälle tapaamaan päähenkilön, opiskelijatyttö Idan isoäitiä Almaa, joka haahuilee koko kirjan ajan sellaisena salaperäisenä Rouva X:nä. Mitä tahansa kysymyksiä esitetään, vastauksina kuullaan yleensä: "Kysy sitten Almalta."
Juoni alkaa jo kirjan ensimmäisiltä sivuilta, sillä Idan salaperäinen isoäiti pyytää tätä tekemään palveluksen, minkä seurauksena Ida löytää itsensä Nobel-tilaisuudesta. Tehtävä on melko yksinkertainen, ota vain rasia, pidä se turvassa äläkä paljasta sitä kenellekään. Äläkä ainakaan avaa sitä.
Mutta tietenkään mikään ei mene niinkuin pitäisi, rasian välittävä Nobel-voittaja Anatoli Lobov kuolee, Idasta tulee koko Ruotsin kansan pelkäämä Nobel-murhaaja, eikä tämän auta kuin lähteä pakomatkalle. Onneksi sentään Idan isähahmo Lasse tulee apuun ja pakomatka maasta toiseen voi alkaa.
Kirja tarjoaa myös sirotellen mielenkiintoisia faktoja vähän kaikesta, aihetta ainakin jollain tasolla sivuten. Se kannattaa nähdä positiivisena, sillä kukapa ei haluaisi sivistyä aiheesta jokihelmisimpukat. Ja historia! Läpi kirjan tarinaan liitetään historiallisia hahmoja itsensä Carl von Linnén lisäksi, kuten kapteeni James Cook. Kelläpä olisi sitä vastaan mitään?
Näihin tutkimusmatkoihin liittyy myös kirjan suurin problemo, neitsytkivi, joka ei ole kivi, eikä ainakaan varmuudella myöskään elävä. Ainakin se aiheuttaa sen, että pelottavat mutanttilokit - aivan kuin Alfred Hitchcockin Linnut - pillastuvat totaalisesti, jos rasian avaa, ja kivi paljastuu maailmalle.
Hahmojen menneisyyttä ei turhaan paljastella, mutta toisaalta sarjasta on tulossa ilmeisesti kuusiosainen, joten kai sitä jotain pitää seuraavillekin osille säästää. Sen verran Neitsytkivessä kuitenkin selviää, että Idan äidinäiti, mystinen Alma on Neuvostoliitossa 50-luvulla ollessaan sairastunut, ja tämä on periytynyt Evalle, Idan äidille ja siitä myöhemmin Idalle. Enemmän ja vähemmän salaperäistä Evaa ei kirjassa nähdä kuin lähettämättömien kirjeiden muodossa, mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Jään innolla odottamaan seuraavia osia, tai ainakin seuraavaa osaa, toivon mukaan tahti edes hiukan hidastuu seuraaviin.
"Tiedettä! Mystiikkaa! Oppineiden seuroja! Niin jännittävä, että sivut kääntyilevät itsestään."
- M-Magasin
Arvosanaksi tällä kertaa 4/5
