sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Tessa Gratton: Veritaika

Oh la laa mikä kirja! Rakastan tätä kirjaa todella, vaikka juonikuviot näyttivätkin hieman kuluneille ja tylsille, kun niistä luki eri arvosteluissa.  Kaikki vaikutti menevän sitä normaalia reittiä, johon kuuluu niitä "yllätyksellisiä" juonenkäänteitä, jotka eivät yllätä ketään. Mutta minut se yllätti- positiivisesti. En edes ajatellut lukevani sitä mitenkään samantien, mutta kirjastossa seikkaillessani löysin tämän, ja jatko-osan Verenvahdin joka sekin oli kuitenkin pakko lainata.

  Rakastuin hahmoihin, erityisesti Sillan veljeen, Reeseen, joka jäi harmi kyllä hieman vähemmälle huomiolle juonessa. Mutta kuitenkin... Pakko tää on kyllä lukee uudestaanki :D Ja se oli kiva juttu, et koko kirja enemmän tai vähemmän sijottui hautausmaalle :D


Kaikki uskovat, että Sillan isä tappoi itsensä ja vaimonsa, Sillan äidin. Mutta ei Silla, hänen mielestään se ei ole mitenkään mahdollista. Mutta myös Reese, Sillan veli uskoo niin, joten Silla on yksin mielipiteensä kanssa. Mutta sitten joku lähettää Sillalle kirjan, joka on kirjoitettu hänen isänsä käsialalla. Kirja on täynnä muistiinpanoja veritaioista, se on täynnä magiaa. Silla kokeilee erästä loitsua, varmana siitä, että joku yrittää tehdä hänelle vain jotain erittäin ilkeää pilaa, mutta loitsu toimii. Yhtäkkiä poika, Nicholas ilmestyy paikalle. Silla peittää loitsun jäljet, mutta ei voi olla varma siitä, näkikö Nick sitä, mutta vaikka hän olisikin nähnyt sen, hän ei uskoisi silmiään vaan luulisi nähneensä omiaan.

Nick on juuri muuttanut paikkakunnalle isänsä ja äitipuolensa Maryn eli Lilithin kanssa kuolleen isoisänsä taloon. Hänen äitinsä Donna on kadonnut kuvioista jo Nickin ollessa kahdeksan, mutta hän on opettanut Nickille taikuudesta jonkin verran, joten Nick tunnistaa sen, kun näkee Sillan hautausmaalla.

Yhdessä he alkavat selvittää totuutta joka kiertyy Josephine Darlyn, mahtavan verinoidan ympärille. Josephinen elämä selviää pikku hiljaa kirjan edetessä, kun hänen elämäänsä raottava tarina pikku hiljaa ilmestyy näkyviin, luku kerrallaan.

Todella mahtava kirja, ja Josephine oli kaikessa kamaluudessaan ihan mahtava henkilö. Vaikka kirja onkin nuortenkirja, mielestäni se sopii kyllä vanhemmillekin.


5/5

3 kommenttia:

  1. Tiesithän, että tästä on jatko-osakin? :) Arvio löytyy mm. minun blogistani, mutta älä lue sitä ennen kuin olet itse lukenut kirjan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tiesin ja olen lukenutkin, en vaan kirjottanu siitä arvostelua. ( Hyi minä! :c ) Mitä nyt tuossa alussa mainitsin, että jatko-osa Verenvahtikin oli pakko saada. ;)

      Poista
    2. Se lause meni sitten jotenkin ohi silmien. :D

      Poista