Annina Holmberg: Lumotut

En muista, miksi ja milloin lainasin tämän kirjastosta, ja Lumotut lojuikin muutaman kuukauden ajan luettavien kirjojen pinossa. Lopulta kuitenkin tartuin tähän, ja luin erään sunnuntai-iltapäivän ajan, kunnes Lumotut oli luettu.

Yllätyin todella paljon siitä, että kirjailija Annina Holmberg on suomalainen. En nimittäin ollut koskaan kuullutkaan hänestä. Hieman hänen taustojaan tutkittuani minulle selvisi, että hän on kirjoittanut mm. useita nuortenkirjoja ja  näyttelydramaturgioita.
Kirja ei sinällään pistänyt mitään asiaa uusiksi eikä mullistanut mitään käsitystä mistään. Kuitenkin kokonaisuudessaan ihan hyvä kirja, melko tasapaksu kuitenkin. Ehdottomasti miinusta tulee siitä, että minulle selvisi vasta sivulla 139, että yksi Valituista, Minter olikin poika... Saattaa toki olla, että siitä oli viittauksia jossain vaiheessa kirjaa jo aiemmin, mutta en vain huomannut niitä. Kirjan alussa, kun Miranda tapaa muut Valitut; Mikajan ja Minterin, lukee eräässä kohdassa näin:

"Minter oli mielettömän söpö... Jos olisin voinut rakastua häneen..." 

Kiinnitin huomioni sanaan  jos, ja niinpä päättelin Minterin olevan tyttö, ja Mirandan olevan täysvaltainen hetero, eikä siis voinut rakastua häneen, ihan vain periaatesyistä.


Kirja alkaa Mirandan kuusitoistavuotissyntymäpäivänä, jolloin hänelle selviää, että on olemassa Valitut, kolme henkilöä, jotka taistelevat pahuutta vastaan maagisten taikavälineiden avulla, he, jotka ovat olleet olemassa jo maailman alusta asti, joukko vain vaihtuu välillä. Valitut ovat olleet olemassa todistamassa suurten aikakausien nousua ja tuhoa, kuuluisten taideteosten syntyä ja monia tärkeitä, historiallisia tapahtumia. Mirandan kohtalo on olla Valittujen kirjuri taikaesineinään tulikynä ja Valittujen lokikirja, johon on kirjoittanut jokainen Valittujen kirjuri kautta aikojen. Siinä missä Mirandan täytyy olla kirjuri, Mikajan tulee olla kapteeni ja Minterin kartturi. Mirandan isoisästä Miltonista selviää, että hän jollain tavalla on heidän jokaisen isoisä, vaikka nämä kolme Valittua eivät olekaan toisilleen sukua, ja että Milton on toiminut kautta aikain Valittujen neuvonantajana ja ohjaajana.

Valittujen tämänkertainen vihollinen saapuu Mustaltamereltä. Nornat, aaveratsastajat ja muut kummajaiset valtaavat Tonava-joen varsilla sijaitsevia kaupunkeja. Valittujen täytyy purjehtia jokea pitkin, sen alusta loppuun, aina Mustallemerelle asti, jossa Mustaruhtinaaksi itseään kutsuva kummajaisten johtaja pitää päämajaansa.  


Matkalle mahtuu kaksoisolentoja ja hirmumyrsky, sekä muutamia kummallisesti käyttäytyviä matkustajia ja supertähden konsertti, ennen kuin Mustaruhtinaan henkilöllisyys selviää ja Valitut saavat hänet kukistettua. 

Kirjan loppu vaikutti sille, että Valittuihin oli tulossa jatkoakin, mutta ei. Kirjaan ei löytynyt mitään jatko-osan tapaistakaan, vaikka kuinka etsin. Jos joku tietää minua paremmin, niin niin ilmoitahan asiasta niin saan asian korjattua. ;)

Arvosana: 3,5/ 5

Annukka Salama: Piraijakuiskaaja ( Faunoidit #2 )

Olin ihan täpinöissäni, kun kirjastosta tuli viesti, että saan tämän lainaan, ja pakkohan se oli heti käydä hakemassa. Alotin iltapäivällä lukemisen ja seuraavan päivän iltapäivällä lopetin, oisin ehkä muuten saanu saman päivän aikana mutta luin Riitasointua taas ja sitäki piti lukee.

Kun viime syksynä luin Käärmeenlumoojan, olin ihan haltioissani siitä kirjasta. Rakastin kirjan kieltä, suurin osa kirjoistahan on kirjotettu täysin kirjakielellä, tietysti ymmärrettävistä syistä. Mut ei Käärmeenlumooja, eikä Piraijakuiskaajakaan, ja osittain sen takia ne ovatkin niin... Ihania :3 Jollain tavalla niitä on joissain kohdissa helpompi ymmärtää.

Piraijakuiskaajassa tuttujen Unnan, Rufuksen, Joonen, Ronnin ja Viken lisäksi esitellään pari muutakin faunoidia, Nemo ja Eden. Nemo jäi jotenkin heikoksi hahmoksi, mutta Eden nousi aika nopeasti yhdeksi suosikeistani. Ja se, kuinka Ronni ja Eden sitten alkoivat seurustella, oli erittäin suloista ♥ Tuli "awww"-reaktio aika monessakin kohdassa, ja Edenistä ja Ronnista tulikin kirjan ykköspari, ainakin minun osaltani.

Koko sarjan lempihahmo on edelleen Joone, mutta kuten jo mainitsinkin, Eden nousi toiseksi suosikeista. Unna taas ei ole ollut suosikkini missään vaiheessa, en tiedä mistä se johtuu mutta jotenkin Unna on aika ärsyttävä.

Piraijakuiskaaja alkaa Nemon ja Edenin näkökulmasta, kun metsästäjä hyökkää Edenin kimppuun ja aiheuttaa sen, että Nemo tappaa tämän. Sen takia heidän täytyy lähteä Kansainväliseen faunoidivirastoon Valtoihin, joka sijaitsee Kaliforniassa, jonne myös Unna on lähdössä selvittämään biologisia vanhempiaan. Unnan porukka ja Nemo ja Eden tapaavat kuitenkin jo Suomessa, lentokentällä ja ovat samalla lennolla.

Rufus ei suhtaudu hyvin Nemoon, jonka voimaeläin on jonkin sortin kameleontti, eli hän omaksuu lähellä olevan faunoidin ominaisuudet. Ja sehän nyt ei ole hyvä asia, varsinkin kun Rufus on maailman viimeinen lohikäärmefaunoidi. Kaiken lisäksi Unna vaikuttaa tuntevan vetoa Nemoon, mikä ärsytti itseäni suunnattomasti.

          Spoilerivaroitus!!

Monien käänteiden jälkeen - johon siis kuuluu myös se, että Ronni ja Eden alkavat seurustella- Unnalle selviää eräs käänteentekevä asia, joka vaikuttaa niin paljon Unnaan, että tämä ottaa eron Rufuksesta.



        Juonipaljastus loppu!
Olisin ehkä muuten antanut kirjalle viisi tähteä, mutta tuo ero tuli jotenkin niin töksähtäen, että en voi ihan viittä antaa. Kokonaisuutena kirja kuitenkin oli loistava, ja tulen aivan varmasti lukemaan seuraavat osat ♥

Arvosana: 4,5/5

                                                 Kovakantinen versio

                                                 Pokkariversio

Vampiraatit

Justin Somper: Vampiraatit

- Kirottujen laiva (#1)

- Verinen vuoksi (#2)

- Kuoleman kapteeni (#3)

Tämä sarja kertoo kaksosista, joiden nimet ovat Connor ja Grace. He asuivat Puolikuun poukamassa isänsä kanssa, joka oli majakanvartija. Kun heidän isänsä kuoli, heidän vaihtoehtoinaan oli joko mennä orpokotiin tai jäädä kaupungin pankkiirin luo ''lemmikeiksi'', kuten he häntä nimittivät. Kaksoset eivät halunneet kumpaakaan vaihtoehtoa, joten he karkasivat isänsä veneellä. Matkalla puhkesi kuitenkin raju myrsky, jonka aikana vene särkyi, ja he joutuivat veden varaan. Connor heräsi veneestä, jota ohjasi Li-niminen naispiraatti, joka oli menossa takaisin merirosvoalukselle, jonka nimi oli Diablo. Grace taas heräsi salaperäiseltä laivalta, sillä hänet oli pelastanut nuorukainen nimeltä Lorcan. Gracea ei päästetä ulos hytistä, vaan hänen ainoana seuranaan on Lorcan. Gracen uteliaisuus herää, ja hän kurkistaa ulos ikkunasta, mitä hän ei olisi saanut tehdä. Lopulta hän saa tietää, että hänet on pelastettu laivalle, joka on täynnä vampyyreja. Myös Lorcan on vampyyri, mutta hän sanoo olevansa ystävä, eikä hän halua satuttaa Gracea. Sillä aikaa Connor on ystävystynyt Bart-nimisen piraatin kanssa. Ensimmäisen kirjan lopussa myös Connor on vampiraattilaivalla, jonne hän saapui ystävänsä kanssa. Lorcan kuitenkin luuli, että merirosvot aikoivat hyökkäävät laivaan, jäi kannelle, vaikka aurinko oli nousemassa. En kerro enempää, sillä jos paljastan lisää, on aivan sama, luetko kirjat ykkösestä alkaen, vai jätätkö ensimmäisen osan lukematta. 

Gummerruksen sivuilla lukee, että neljättä sekä viidettä, että kuudetta  osaa ei käännetä suomeksi. Ja huomatkaa, että kirjan luvut kerrotaan vuorotellen Gracesta ja Connorista. Suosittelen kirjaa 11-vuotiaasta ylöspäin. arvosana 6/5, eli 5/5.