Annina Holmberg: Lumotut

En muista, miksi ja milloin lainasin tämän kirjastosta, ja Lumotut lojuikin muutaman kuukauden ajan luettavien kirjojen pinossa. Lopulta kuitenkin tartuin tähän, ja luin erään sunnuntai-iltapäivän ajan, kunnes Lumotut oli luettu.

Yllätyin todella paljon siitä, että kirjailija Annina Holmberg on suomalainen. En nimittäin ollut koskaan kuullutkaan hänestä. Hieman hänen taustojaan tutkittuani minulle selvisi, että hän on kirjoittanut mm. useita nuortenkirjoja ja  näyttelydramaturgioita.
Kirja ei sinällään pistänyt mitään asiaa uusiksi eikä mullistanut mitään käsitystä mistään. Kuitenkin kokonaisuudessaan ihan hyvä kirja, melko tasapaksu kuitenkin. Ehdottomasti miinusta tulee siitä, että minulle selvisi vasta sivulla 139, että yksi Valituista, Minter olikin poika... Saattaa toki olla, että siitä oli viittauksia jossain vaiheessa kirjaa jo aiemmin, mutta en vain huomannut niitä. Kirjan alussa, kun Miranda tapaa muut Valitut; Mikajan ja Minterin, lukee eräässä kohdassa näin:

"Minter oli mielettömän söpö... Jos olisin voinut rakastua häneen..." 

Kiinnitin huomioni sanaan  jos, ja niinpä päättelin Minterin olevan tyttö, ja Mirandan olevan täysvaltainen hetero, eikä siis voinut rakastua häneen, ihan vain periaatesyistä.


Kirja alkaa Mirandan kuusitoistavuotissyntymäpäivänä, jolloin hänelle selviää, että on olemassa Valitut, kolme henkilöä, jotka taistelevat pahuutta vastaan maagisten taikavälineiden avulla, he, jotka ovat olleet olemassa jo maailman alusta asti, joukko vain vaihtuu välillä. Valitut ovat olleet olemassa todistamassa suurten aikakausien nousua ja tuhoa, kuuluisten taideteosten syntyä ja monia tärkeitä, historiallisia tapahtumia. Mirandan kohtalo on olla Valittujen kirjuri taikaesineinään tulikynä ja Valittujen lokikirja, johon on kirjoittanut jokainen Valittujen kirjuri kautta aikojen. Siinä missä Mirandan täytyy olla kirjuri, Mikajan tulee olla kapteeni ja Minterin kartturi. Mirandan isoisästä Miltonista selviää, että hän jollain tavalla on heidän jokaisen isoisä, vaikka nämä kolme Valittua eivät olekaan toisilleen sukua, ja että Milton on toiminut kautta aikain Valittujen neuvonantajana ja ohjaajana.

Valittujen tämänkertainen vihollinen saapuu Mustaltamereltä. Nornat, aaveratsastajat ja muut kummajaiset valtaavat Tonava-joen varsilla sijaitsevia kaupunkeja. Valittujen täytyy purjehtia jokea pitkin, sen alusta loppuun, aina Mustallemerelle asti, jossa Mustaruhtinaaksi itseään kutsuva kummajaisten johtaja pitää päämajaansa.  


Matkalle mahtuu kaksoisolentoja ja hirmumyrsky, sekä muutamia kummallisesti käyttäytyviä matkustajia ja supertähden konsertti, ennen kuin Mustaruhtinaan henkilöllisyys selviää ja Valitut saavat hänet kukistettua. 

Kirjan loppu vaikutti sille, että Valittuihin oli tulossa jatkoakin, mutta ei. Kirjaan ei löytynyt mitään jatko-osan tapaistakaan, vaikka kuinka etsin. Jos joku tietää minua paremmin, niin niin ilmoitahan asiasta niin saan asian korjattua. ;)

Arvosana: 3,5/ 5

Theo Lawrence: Salatun voiman kaupunki ( Mystic City #1 )

Luin tästä kirjasta Risingshadow'sta jo kesällä, ja tajusin että tämä pitää saada, ja äkkiä. Niinpä varasin kirjan samantien kirjastosta, ja onnekseni olinkin ensimmäinen joka sen varasi. Sen takia sain kirjan heti kun se saatiin kirjastoon, mikä tapahtui suhteellisen äkkiä, alle viikossa. C: Aloitin kirjan lukemisen illalla samana päivänä saatuani Vapautetun luettua, ja pari tuntia vain löhnötin sängyllä kuin kuollut lahna lukien kirjaa ja kuunnellen samalla Voicea.



Kirja sijoittuu tulevaisuuteen ja kuuluu siis dystopioiden pariin.Tämä ei kuulu siihen dystopioiden raakaan osaan, kuten esimerkiksi  Nälkäpelit ja  Julma maa, vaan niihin ns. "kesympiin", kuten Delirium-trilogia ja Tarkoitettu-trilogia. No, eiväthän nekään kesyjä ole, mutta vähemmän raakuutta niissä on.


Aria Rose asuu Manhattanin yläkerroksissa ja on palavasti rakastunut isänsä poliittisen kilpailijan poikaan, Thomasiin. Vai onko sittenkään? Ainakaan hänellä ei ole muistoja heistä yhdessä. Arialle kerrotaan sen johtuvan muistinmenetyksestä, jonka taas sanotaan johtuvan siitä, että Aria otti yliannostuksen hilettä, eli nuorison suosiossa olevaa huumetta. Aria nielee kaiken lähes kangertelematta, kunnes...


On Thomasin ja Arian kihlajaisjuhla, mutta Aria ei tunne oloaan tutuksi Thomasin kanssa. Hänen muistonsa heistä yhdessä... niin, niitä ilmestyy välillä, mutta ne ovat vääristyneitä, vääntyneitä eikä Aria tunnista niitä omikseen. Aria tapaa parvekkeella ollessaan komean, mystisen pojan, joka on maagikko, eli ihminen alakaupungista, kaduilta jonne ylhäällä asuvat eivät saa mennä. Kun Aria tutustuu poikaan, jonka nimi on Hunter, alkaa hänelle selvitä, että kaikki eivät ole keitä ketä olevat, ja mitä olevat...


Arian nimi ärsytti. Se ärsytti siksi, että Paljaan taivaan alla-trilogiassa päähenkilön nimi on myös Aria, ja välillä puhuessani kirjasta sekoitan Ariasta toiseen Ariaan, enkä lopulta oikein tiedä itsekään, kummasta minun oli tarkoitus puhua. Ei siinä muuten kyllä mitään vikaa olisi ollut.

Kirjan juoni oli hyvä, vaikka muutamat tapahtumat tuntuivat olevan vähän täytikettä. Persoonat eivät jääneet epäselviksi, ja se on aina hyvä asia. Ariasta ei tullut suosikkiani, en oikein edes tiedä, kukako se on, ehkä Hunter, tai sitten ei...

Arvosana: 5/5

Ilmestyviä kirjoja elokuu, syyskuu, lokakuu 2013

Vain osa ilmestyvistä-tietenkin, kaikki sellasia mitä minua kiinnostaa :)

J. S. Meresmaa: Aseenkantajan kunnia (julkaisupäivä ei tiedossa, elokuun ?. päivä)

Olen innolla lukenut Mifonki-sarjaa, joten on mielenkiintoista nähdä, millainen tämä kirja on.







 Eka osa oli ihana, joten odotukset ovat korkealla tämänkin suhteen.

Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika ( 22. 8)












Herkkä ja kaunis, ne tulivat ensimmäisenä mieleen kun luin Risingistä arvostelun.

Rob Zombie, B. K. Evenson: Salemin kirous ( 15. 9)


Olen niin kauan kuin olen osannut lukea, kiinnostunut noidista, ja varsinkin nyt pari vuotta sitten kiinnostuin myös noitavainoista. Tämä kirja myös  paikkaa hieman puutettani tämän vuoden kauhukirjoista. Kuvaa suomenkielisen kirjan kannesta en löytänyt, joten tämä on englanninkielisen kirjan kuva.



Rick Yansey: Viides aalto ( 20. 9

Vaikuttaa tosi jännälle...

Lauren Oliver: Requiem. Rakkaus palaa ( Delirium-trilogia #3) (20. 9. )












Rakastan tätä trilogiaa joten pakko tietää, miten kaiken sitten lopulta käy. C:

Eowyn Iwey: Lumilapsi ( 26. 9. )












Jännän kuulonen kirja joten pitää lukea. :))

Miikko Oikkonen, Sari Luhtanen: Nymfit ( 27. 9 )












Romantiikaapa jälleen :D

Maria Turtschaninoff: Anaché ( 4. 10 )


Pidän Turtschaninoffin kirjallisuudesta, joten tämäkin pitää lukea ihan ehdottomasti.

Siri Kolu: Pelko ihmisessä ( 15. 10 )

Vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselle aiheelle.





Erin Hunter: Tähtiyö ( Soturikissat: Uusi profetia #4 ) ( 31. 10 )











Olen ollut Soturikissojen fani alusta asti, ja vaikka en enää niin intohimoisesti sitä fanitakaan, pitää kaikki nuo lukea :)

Annukka Salama: Piraijakuiskaaja ( Faunoidit #2 )

Olin ihan täpinöissäni, kun kirjastosta tuli viesti, että saan tämän lainaan, ja pakkohan se oli heti käydä hakemassa. Alotin iltapäivällä lukemisen ja seuraavan päivän iltapäivällä lopetin, oisin ehkä muuten saanu saman päivän aikana mutta luin Riitasointua taas ja sitäki piti lukee.

Kun viime syksynä luin Käärmeenlumoojan, olin ihan haltioissani siitä kirjasta. Rakastin kirjan kieltä, suurin osa kirjoistahan on kirjotettu täysin kirjakielellä, tietysti ymmärrettävistä syistä. Mut ei Käärmeenlumooja, eikä Piraijakuiskaajakaan, ja osittain sen takia ne ovatkin niin... Ihania :3 Jollain tavalla niitä on joissain kohdissa helpompi ymmärtää.

Piraijakuiskaajassa tuttujen Unnan, Rufuksen, Joonen, Ronnin ja Viken lisäksi esitellään pari muutakin faunoidia, Nemo ja Eden. Nemo jäi jotenkin heikoksi hahmoksi, mutta Eden nousi aika nopeasti yhdeksi suosikeistani. Ja se, kuinka Ronni ja Eden sitten alkoivat seurustella, oli erittäin suloista ♥ Tuli "awww"-reaktio aika monessakin kohdassa, ja Edenistä ja Ronnista tulikin kirjan ykköspari, ainakin minun osaltani.

Koko sarjan lempihahmo on edelleen Joone, mutta kuten jo mainitsinkin, Eden nousi toiseksi suosikeista. Unna taas ei ole ollut suosikkini missään vaiheessa, en tiedä mistä se johtuu mutta jotenkin Unna on aika ärsyttävä.

Piraijakuiskaaja alkaa Nemon ja Edenin näkökulmasta, kun metsästäjä hyökkää Edenin kimppuun ja aiheuttaa sen, että Nemo tappaa tämän. Sen takia heidän täytyy lähteä Kansainväliseen faunoidivirastoon Valtoihin, joka sijaitsee Kaliforniassa, jonne myös Unna on lähdössä selvittämään biologisia vanhempiaan. Unnan porukka ja Nemo ja Eden tapaavat kuitenkin jo Suomessa, lentokentällä ja ovat samalla lennolla.

Rufus ei suhtaudu hyvin Nemoon, jonka voimaeläin on jonkin sortin kameleontti, eli hän omaksuu lähellä olevan faunoidin ominaisuudet. Ja sehän nyt ei ole hyvä asia, varsinkin kun Rufus on maailman viimeinen lohikäärmefaunoidi. Kaiken lisäksi Unna vaikuttaa tuntevan vetoa Nemoon, mikä ärsytti itseäni suunnattomasti.

          Spoilerivaroitus!!

Monien käänteiden jälkeen - johon siis kuuluu myös se, että Ronni ja Eden alkavat seurustella- Unnalle selviää eräs käänteentekevä asia, joka vaikuttaa niin paljon Unnaan, että tämä ottaa eron Rufuksesta.



        Juonipaljastus loppu!
Olisin ehkä muuten antanut kirjalle viisi tähteä, mutta tuo ero tuli jotenkin niin töksähtäen, että en voi ihan viittä antaa. Kokonaisuutena kirja kuitenkin oli loistava, ja tulen aivan varmasti lukemaan seuraavat osat ♥

Arvosana: 4,5/5

                                                 Kovakantinen versio

                                                 Pokkariversio

Magdalena Hai: Kellopelikuningas ( Gigi ja Henry #2 )

Gigi ja Henry-trilogian toinen osa on ehdottomasti parempi osa kuin ensimmäinen osa, Kerjäläisprinsessa. Kerjäläisprinsessan lopusta Kellopelikuninkaan alkuun on kulunut puoli vuotta, ja se näkyy huomattavasti, sillä Gigi on paljon kypsemmän oloinen, samaten Henry. Siitä johtuikin se, että pidin kirjasta enemmän kuin ekasta, ja muutenkin kirja oli parempi, vaikka juonen toimintapläjäys sijoittui harmikseni taaskin kirjan miltei viimeisille sivuille. Pidin kirjasta myös sen takia enemmän, koska siinä oli jo hieman romantiikkaakin ilmassa ;) Hihi o.O

Lemppariksi en kirjasta pysty ketään nimeämään, sillä kukaan ei ole noussut koko sarjan aikana erityisen rakkaaksi hahmoksi, mutta jos pitäisi sanoa, niin kallistuisin Nikanorin puoleen, sen verran pistäväluonteinen persoona hän on. ( Kummallista, mun lemppari on yleensä se, joka on se kaikkein itsepäisin ja teräväluonteisin :D )


Gigi on perheineen muuttanut Alhaistosta Rahastoon, koska heidän perheensä on paljastunut Umbrovian paenneeksi kuningasperheeksi. Hänen ystävänsä katupoika Henry taas on edelleen katupoika, mutta he ovat edelleen ystäviä. Gigin isä, Umbrovian karkoitettu kuningas on arvostettu keksijä, ja heidän perheensä nousee Rahaston seurapiireissä suositummaksi koko ajan. Kaikki vaikuttaa olevan hyvin, kunnes veljeskunta nimeltä Sokean Jumalan palvojat alkaa saarnata Gigin perhettä ja kaikkea uutta, kuten myös ilmalaivoja vastaan, joita Gigin isä rakentaa.

Gigi ja Henry tutustuvat Alhaiston jengiin, joka koostuu lähestulkoon kokonaan lapsista, muutamaa nuorta lukuunottamatta. Näihin kuuluu myös Naheem, jonka kanssa Gigillä tuntuisi olevan jonkinlaista säpinää ( ja hyvä niin). Luulin ensin että jos Gigillä jonkinlaisia säpinöitä olisi, kyseessä olisi Henry, mutta ei sentään onneksi.

Arvosana: 4,5/5

Tessa Gratton: Veritaika

Oh la laa mikä kirja! Rakastan tätä kirjaa todella, vaikka juonikuviot näyttivätkin hieman kuluneille ja tylsille, kun niistä luki eri arvosteluissa.  Kaikki vaikutti menevän sitä normaalia reittiä, johon kuuluu niitä "yllätyksellisiä" juonenkäänteitä, jotka eivät yllätä ketään. Mutta minut se yllätti- positiivisesti. En edes ajatellut lukevani sitä mitenkään samantien, mutta kirjastossa seikkaillessani löysin tämän, ja jatko-osan Verenvahdin joka sekin oli kuitenkin pakko lainata.

  Rakastuin hahmoihin, erityisesti Sillan veljeen, Reeseen, joka jäi harmi kyllä hieman vähemmälle huomiolle juonessa. Mutta kuitenkin... Pakko tää on kyllä lukee uudestaanki :D Ja se oli kiva juttu, et koko kirja enemmän tai vähemmän sijottui hautausmaalle :D


Kaikki uskovat, että Sillan isä tappoi itsensä ja vaimonsa, Sillan äidin. Mutta ei Silla, hänen mielestään se ei ole mitenkään mahdollista. Mutta myös Reese, Sillan veli uskoo niin, joten Silla on yksin mielipiteensä kanssa. Mutta sitten joku lähettää Sillalle kirjan, joka on kirjoitettu hänen isänsä käsialalla. Kirja on täynnä muistiinpanoja veritaioista, se on täynnä magiaa. Silla kokeilee erästä loitsua, varmana siitä, että joku yrittää tehdä hänelle vain jotain erittäin ilkeää pilaa, mutta loitsu toimii. Yhtäkkiä poika, Nicholas ilmestyy paikalle. Silla peittää loitsun jäljet, mutta ei voi olla varma siitä, näkikö Nick sitä, mutta vaikka hän olisikin nähnyt sen, hän ei uskoisi silmiään vaan luulisi nähneensä omiaan.

Nick on juuri muuttanut paikkakunnalle isänsä ja äitipuolensa Maryn eli Lilithin kanssa kuolleen isoisänsä taloon. Hänen äitinsä Donna on kadonnut kuvioista jo Nickin ollessa kahdeksan, mutta hän on opettanut Nickille taikuudesta jonkin verran, joten Nick tunnistaa sen, kun näkee Sillan hautausmaalla.

Yhdessä he alkavat selvittää totuutta joka kiertyy Josephine Darlyn, mahtavan verinoidan ympärille. Josephinen elämä selviää pikku hiljaa kirjan edetessä, kun hänen elämäänsä raottava tarina pikku hiljaa ilmestyy näkyviin, luku kerrallaan.

Todella mahtava kirja, ja Josephine oli kaikessa kamaluudessaan ihan mahtava henkilö. Vaikka kirja onkin nuortenkirja, mielestäni se sopii kyllä vanhemmillekin.

5/5

Sorryy!

Kamalaa miten pitkään aikaan mä en oo kirjottanu tänne o.O Joo tota noin, on vähän unohtunu, mut kyllä mä viel ihan hengissä oon.

Tarkotus on aina välillä ollu laittaa jotain arvosteluja ja oon alotellukki useempia, mut jotenki ne ei oo sitten valmistunu, osa sen takia etten oo tykänny, ku ne on kuulostanu tyhmälle.

Tällä hetkellä kirjotan arvosteluna Ennen päivänlaskua ei voi. Ja luen mm. Dan Brownin Murtamaton linnake-kirjaa.

Becca Fitzpatrick: Enkeli-saaga

 Enkeli-saaga tunnetaan myös nimillä Langennut enkeli-sarja, Hush Hush tai The Hush Hush. Sarja koostuu neljästä kirjasta; Langennut enkeli, Riitasointu, Hiljaisuus ja kohta ilmestyvä Loppusoitto.Tämä sarja on yksi suosikeistani ja uskon että se kuuluu myös monen lukijan top kymppiin. 

Langennut enkeli: Nora on kuusitoistavuotias tyttö, joka opiskelee lukiossa. Hänen paras ystävänsä on Vee, joka jää tässä kirjassa pienemmäksi osatekijäksi, mutta on kuitenkin tärkeässä osassa. Eräänä huhtikuisena päivänä biologian tunnilla heidän opettajansa määrää heidät vaihtamaan paikkoja, joten myös Nora joutuu vaihtamaan paikkansa Veen vierestä pojan, jota hän ei ole koskaan nähnytkään, viereen. Tehtäväksi tulee haastatella paria ja kirjoittaa tiedot muistiin. Poika kirjoittaa Norasta, vaikka he eivät edes puhu toisilleen. Kun Nora kysyy häneltä: "Mikä sinun nimesi on?" poika vastaa: "Voit sanoa minua Patchiksi." Kun Nora katsoo, mitä Patch kirjoittaa, hän huomaa, että poika tietää kaiken hänen elämästään, senkin, että hän soittaa selloa ja kuntelee barokkimusiikkia. Tunnin loppuessa Nora ei ole saanut kirjoitettua mitään, mutta hän kysyy Patchilta hänen numeroaan, jotta hän voi soittaa Patchille. 

Illalla Nora soittaa Patchille, mutta Patch sanoo hänelle, että kenttä on huono, eikä hän voi puhua muutenkaan, koska hän on biljardisalilla. Norahan ei hevillä luovuta, vaan päättää ajaa Bon pelihalliin ja niin hän tekeekin.         

Nora tuntee vetoa Patchiin, mutta hän yrittää uskotella itselleen, että hän ei tunne mitään, ei tunne mitään, ei tunne mitään. Yksi syy siihen on, että Patch on niinsanotusti paha poika, Nora taas on hyvinkin kunnollinen, tai ainakin yrittää olla. 
                       
Lopulta hän joutuu kuitenkin tunnustamaan itselleen, että ehkä hän sittenkin on ehkäpä jopa rakastunut Patchiin. Asiaa ei kuitenkaan auta se, että Nora saa selville monenlaista, kuten esimerkiksi että Patch ei olekaan tavallinen poika, vaan langennut enkeli, jota arkkienkelit vahtivat. Arkkienkelit yrittävät saada Patchin narautettua jostain pieneäkin pienemmästä rikkeestä, jotta he voivat lähettää tämän helvettiin, joten heidän täytyy olla hyvin varovaisia. 


                  ******************************************************************************

Riitasointu: Nora ja Patch seurustelevat, mutta Nora alkaa epäillä, että hän onkin Patchille vain yksi valloituksista. Asian puolesta puhuu myös sekin seikka, että kun Nora sanoo Patchille rakastavansa tätä, Patch lähteekin suoranaisesti litomaan. Seuraavana päivänä Marcie Millar kysyy Noralta, kannattaisiko hänen hankkia lähestymiskielto tai jotain, koska Patch oli ollut tuijottamassa hänen ikkunaansa edellisenä yönä. Nora ja Patch ajautuvat kiistaan, joka päättyy lopulta siihen, että Patch lähtee jälleen pois, ja Nora päättää selvittää, mitä on tekeillä. 

Myös Noran kerhoaikainen ystävä, Scott, ( Potta-Scott ) ilmestyy kuvioihin ja vaikeuttaa asioita, sillä hän sattuu olemaan nefili, jotka ovat tunnetusti langenneiden vihollisia ( langenneet ottavat nefilivasalliensa ruumiit hesvánkuun ajaksi). 
                     ***************************************************************************


Hiljaisuus: Hiljaisuuden alussa Nora herää erittäin sekavana hautausmaalta, eikä muista mistään mitään, ei edes Patchia, eikä kukaan halua auttaa Noraa muistamaan häntä. Nora alkaa kuitenkin sinnikkäästi selvittämään asioita, jotka mutkistuvat koko ajan entisestään. Sydämeni sulaa joka kirjassa yhä enemmän jos se on mahdollista :D 


Loppusoitossa Patch ja Nora ovat tapahtumien keskipisteessä, juuri siellä minne he eivät olisi halunneet ajautua. Dante, Noran lähin apumies ( :D ) on ärsyttävä, mutta värikäs persoona, joka tavallaan toi lisämausteita kirjaan, niin hyvässä kuin pahassakin. 

Välillä ehdin jo luulla, että kaikki on ohi, Patch on kuollut ja Norakin kuolee, mutta mikä kirja se sellainen kirja on jossa molemmat päähenkilöt kuolee? Loppu sai kyyneliin... ♥


Arvosana: 5/5 

Cassandra Clare: Varjojen kaupungit-sarja

Clary näkee, kuinka poika murhataan, sen jälkeen hänen kotiinsa hyökkää hirviö ja hänen äitinsä kaapataan. Sen jälkeen hän tutustuu varjometsästäjiin, jotka pitävät ( tai ainakin yrittävät) järjestyksen maailmassa, sillä he tappavat demoneita, sekä ylläpitävät järjestystä alamaailmassa, johon kuuluvat ihmissudet, vampyyrit, sekä haltijat. Jace Wayland on yksi noista varjometsästäjistä, häikäisevän komea ja ylimielinen  kaiken lisäksi. Isabelle on myös varjometsästäjä, kuten Aleckin. He eivät ole biologisesti Jacen sisaruksia, mutta Jace kuuluu silti heidän perheeseensä, sillä hänet on adoptoitu. Clarylla ja Jacella alkaa kipinöidä, mutta he yrittävät löytää Claryn äidin, sekä Muutoksen maljan, joka on yksi kolmesta taikaesineestä, jotka Enkeli antoi ensimmäiselle varjometsästäjälle. Kun vielä Valentine, mies joka nousi kapinaan, ilmestyy takaisin, ja kertoo että Clary on hänen tyttönsä, kaikki menee sekaisin. 

Seuraavissa kirjoissa seurataan Claryn, varjometsästäjien ja myös muiden taistelua nousevaa pahuutta vastaan. 

Sarja koostuu tavallaan kahdesta trilogiasta, ensimmäisen, kolme ensimmäistä osaa käsittävän trilogian teemana on kirjojen sankarin matka alamaailmaan, ensimmäisen osan aihe on laskeutuminen, toisen helvetti /alamaailma ja kolmannen ylösnousu. Toisessa trilogiassa aiheet ovat houkutus, lankeamus ja lunastus. 

Tämä sarja on yksi suosikkisarjoistani, enkä yhtään ihmettele sitä. 

Arvosana ehdottomasti 5/5.

HUOM!! Tästä sarjasta tulee elokuussa elokuva, joten kannattaa lukea nämä ennen sitä.
Kuudes ja viimeinen osa ilmestyy englanniksikin vasta 2014 joten loppuratkaisua saadaan odotella. 

Cassandra Clare: Varjojen kaupungit 1: Luukaupunki

Cassandra Clare: Varjojen kaupungit 2: Tuhkakaupunki

Cassandra Clare: Varjojen kaupungit 3: Lasikaupunki

Cassandra Clare: Varjojen kaupungit 4: Langenneiden enkelten kaupunki
Cassandra Clare: Varjojen kaupungit 5: Kadotettujen sielujen kaupunki

Sophie Jordan: Liekki

Tämä kirja oli loistava, sillä vaikka se luokitellaan genreen paranormal romance, siinä ei käytetty jo melko kuluneita vampyyreja ja ihmissusia, kuten Twilightissa, en kuitenkaan sano, etteivätkö nämä kirjat olisi hyviä, itse asiassa pidin niistä oikein paljon. Kirja tosiaan kertoo Jacindasta, joka on draki, eli lohikäärmeiden jälkeläinen. Drakit elävät omassa laumassaaan kaupungissa, jota ihmiset eivät löydä, sillä heidän suojaajansa Nidia voi nostattaa sumun ja ajaa tunkeilijat pois. Drakit ovat vain öisin lohikäärmemuodossaan, ja päivisin he ovat ihmismuodossaan, ja he ovat kuten tavalliset ihmiset. Toki drakimuodossaankin ollessaan he säilyttävät mielesä, ja ovat kuin ihmisiä drakin kuorissa. Jacinda menee rikkomaan sääntöä, joka on erittäin tärkeä drakin salassapidon takia; älä koskaan lennä muulloin kuin öisin. Jacinda nimittäin lentää aamulla ystävänsä kanssa, mutta lohikäärmeenmetsästäjät huomaavat heidät. Jacinda pakenee luolaan, mutta yksi varjometsästäjistä, nuori poika nimeltä Will, löytää sinne, hän ei kuitenkaan ilmianna Jacindaa, joka kyyhöttää nurkassa yhä drakihahmossaan, vaan kuiskaa yhden sanan ''Kaunis''. Sitten hän kääntyy ja lähtee pois. Jacinda joutuu pakenemaan perheensä kanssa pois, ihmisten keskelle, koska lauma aikoo rankaista häntä yhdellä kauheimmista tavoista, nimittäin leikkaamalla hänen siipensä.  

Jacindan perhe muuttaa aavikolle, koska hänen äitinsä haluaa Jacindan lohikäärmeen kuolevan ja aavikolla se onnistuu parhaiten, tai niin hän ainakin luulee. Jacinda karkaa välillä öisin lentämään, jotta pitäisi lohikäärmeen hengissä. Koulussa Jacinda tapaa Willin, pojan joka pelasti hänet, Will ei tunnista häntä, mutta kuitenkin hän jollakin tasolla aistii Jacindan. Jacindalle tulee tukalat oltavat, koska hänen lohikäärmeensä alkaa nousta esiin aina kun hän on liian lähellä Williä.  Tilanne kiristyy koko ajan ja lopulta käy niin, että koulun suosituimpien tyttöjen joukko aikoo näyttää Jacindalle kaapin paikan, sillä heidän johtajansa Brooklyn, on ihastunut Williin, mutta Will ei ole ollut kiinnostunut kenestäkään, ennen kuin Jacinda saapui. Brooklynin käytäntö on nimittäin tämä ''Jos minä en saa Williä, kukaan muukaan ei saa häntä''.  Lopulta Jacinda hermostuu, alkaa muuttua lohikäärmeeksi koulun vessassa, polttaa Brooklyniä käsivarteen ja pakenee vessaan. Kukaan ei kuitenkaan nähnyt häntä lohikäärmeenä, koska hän ehti paeta, mutta sitten Will saapuu vessaan ja kurkistaa sinne. 

Arvosana ehdottomasti 5/5, suosittelen kaikille jotka pitävät romantiikasta ja jännityksestä, sekä fantasiasta. :)


Huom! Tällä hetkellä Nemo ei suunnittele toisen ja kolmannen osan kääntämistä. :''(((

Vampiraatit

Justin Somper: Vampiraatit

- Kirottujen laiva (#1)

- Verinen vuoksi (#2)

- Kuoleman kapteeni (#3)

Tämä sarja kertoo kaksosista, joiden nimet ovat Connor ja Grace. He asuivat Puolikuun poukamassa isänsä kanssa, joka oli majakanvartija. Kun heidän isänsä kuoli, heidän vaihtoehtoinaan oli joko mennä orpokotiin tai jäädä kaupungin pankkiirin luo ''lemmikeiksi'', kuten he häntä nimittivät. Kaksoset eivät halunneet kumpaakaan vaihtoehtoa, joten he karkasivat isänsä veneellä. Matkalla puhkesi kuitenkin raju myrsky, jonka aikana vene särkyi, ja he joutuivat veden varaan. Connor heräsi veneestä, jota ohjasi Li-niminen naispiraatti, joka oli menossa takaisin merirosvoalukselle, jonka nimi oli Diablo. Grace taas heräsi salaperäiseltä laivalta, sillä hänet oli pelastanut nuorukainen nimeltä Lorcan. Gracea ei päästetä ulos hytistä, vaan hänen ainoana seuranaan on Lorcan. Gracen uteliaisuus herää, ja hän kurkistaa ulos ikkunasta, mitä hän ei olisi saanut tehdä. Lopulta hän saa tietää, että hänet on pelastettu laivalle, joka on täynnä vampyyreja. Myös Lorcan on vampyyri, mutta hän sanoo olevansa ystävä, eikä hän halua satuttaa Gracea. Sillä aikaa Connor on ystävystynyt Bart-nimisen piraatin kanssa. Ensimmäisen kirjan lopussa myös Connor on vampiraattilaivalla, jonne hän saapui ystävänsä kanssa. Lorcan kuitenkin luuli, että merirosvot aikoivat hyökkäävät laivaan, jäi kannelle, vaikka aurinko oli nousemassa. En kerro enempää, sillä jos paljastan lisää, on aivan sama, luetko kirjat ykkösestä alkaen, vai jätätkö ensimmäisen osan lukematta. 

Gummerruksen sivuilla lukee, että neljättä sekä viidettä, että kuudetta  osaa ei käännetä suomeksi. Ja huomatkaa, että kirjan luvut kerrotaan vuorotellen Gracesta ja Connorista. Suosittelen kirjaa 11-vuotiaasta ylöspäin. arvosana 6/5, eli 5/5.

Hei!
Tässä olisi nyt sitten uusi kirjablogi, jonka olen niinsanotusti siirtänyt Blogimaa-hommelista tänne, koska huomasin, että tämähän on paljon helpompi käyttää. Toki, ei Blogimaassakaan mitään vikaa ollut, mutta ihmisiä ei sivuille eksynyt, niin ajattelin, että täällä tämä saisi ehkä hieman enemmän kuuluisuutta ja muutenkin jäsenten olisi helpompi käyttää tätä.
Minä:
Olen kaksitoistavuotias tyttö täältä Länsi-Suomesta, en kerro nyt tarkemmin mistä. Harrastan parkouria välillä, kirjoittamista, lukemista, piirtämistä, kokkailua, leipomista, uintia ja bloggausta.
Lempilukemistani ovat kaikenlaiset kirjat, mutta en erikoisemmin pidä mainstreamista tai steampunkista, ja lempigenrejä on monia, mutta pääasiassa luen romantiikkaa. Luen sekä nuorten- että aikuistenkirjoja kuten nyt vaikka Sookie Stackhouset on luettu, samaten Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset-sarjan pari ensimmäistä osaa. Ja Stephen King sekä Dan Brown ovat myös hyviä.